Väitös: Ruoansulatuskanavan peptidihormonit vaikuttavat syömisen säätelyyn

Ruuansulatuskanavan peptidihormonien eritykseen vaikuttaa nautitun ravinnon määrän lisäksi myös sen koostumus. Ravintoaineet eroavat toisistaan siinä, miten ne säätelevät hormonien eritystä. Esimerkiksi proteiini ja rasvahapot lisäävät kolekystokiniinin eritystä tehokkaammin kuin hiilihydraatit. Siten muokkaamalla ruuan ravintokoostumusta voidaan mahdollisesti vaikuttaa myös kylläisyyden tunteeseen.

Purhonen Anna-Kaisa (FM) 9.5.2008
Lääketietellinen tiedekunta
Molekulaarinen lääketiede
Signals arising from the gastrointestinal tract that affect food intake (Syömiseen vaikuttavat mahasuolikanavan signaalit)
Vastaväittäjä: Professori Graham Dockray, Liverpoolin yliopisto
Kustos: Professori Karl-Heinz Herzig, Kuopion yliopisto
Aika ja paikka: Perjantai 9.5.2008 klo 13, Mediteknian auditorio

--------------------------------------------------------------------------------

Väitöstiedote:

Ruuansulatuskanavan erittämät peptidihormonit vaikuttavat syömisen säätelyyn

Lihavuus on Suomessa niin kuin muissakin länsimaissa yleistynyt rajusti. 60 prosenttia suomalaisista miehistä ja 40 prosenttia naisista on ylipainoisia (painoindeksi ≥ 25 kg/m2), ja noin joka viides on lihava (painoindeksi ≥ 30 kg/m2). Lihavuus kasvattaa terveysmenoja sekä lisää riskiä sairastua moniin tappaviin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä tiettyihin syöpiin.

Lihavuuteen johtaa kulutusta suurempi energian saanti. Painonhallinta nyky-yhteiskunnassa onnistuu paremmin kiinnittämällä huomiota myös syömiseen kuin pelkästään lisäämällä fyysisen aktiivisuuden määrää. Syömisen säätely on kuitenkin monimutkainen tapahtuma, johon vaikuttavat useat tekijät. Elimistö viestii aivoille energia- ja ravitsemustilasta muun muassa rasvakudoksesta ja ruuansulatuskanavasta eritettävien hormonaalisten signaalien kautta sekä hermoston välityksellä. Aivoissa nämä signaalit tulkitaan ja heijastetaan käyttäytymisvasteiksi.

Ruuansulatuskanava erittää elimistön ravitsemustilasta riippuen useita peptidihormoneita, jotka osallistuvat syömisen säätelyyn. Esimerkiksi mahan limakalvolta erittyvä greliini on ruokahalua lisäävä hormoni, jonka pitoisuudet verenkierrossa ovat korkeimmillaan juuri ennen ruokailun alkua ja laskevat nopeasti syömisen aloittamisen jälkeen. Suolesta erittyvien hormonien, kuten kolekystokiniinin, glukagonin kaltaisen peptidi 1:n sekä peptidi YY:n (PYY) erittyminen lisääntyy ravinnon saapuessa suoleen, ja ne viestivät aivoihin saaden aikaan kylläisyyden tunteen kehittymisen.

Ruuansulatuskanavan peptidihormonien eritykseen vaikuttaa nautitun ravinnon määrän lisäksi myös sen koostumus. Ravintoaineet eroavat toisistaan siinä, miten ne säätelevät hormonien eritystä. Esimerkiksi proteiini ja rasvahapot lisäävät kolekystokiniinin eritystä tehokkaammin kuin hiilihydraatit. Siten muokkaamalla ruuan ravintokoostumusta voidaan mahdollisesti vaikuttaa myös kylläisyyden tunteeseen.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin eräiden ruuansulatuskanavan hormonien erittymistä sekä niiden vaikutusta syömiseen ja ruuansulatustoimintoihin. Tutkimuksessa havaittiin, että munuaispavuista eristetty lektiiniproteiini saa aikaan ihmisillä sappirakon supistumista. Yhdessä osatyössä osoitettiin, että tietyissä maustekasveissa, kuten wasabissa oleva aktiivinen ainesosa lisää kolekystokiniinin erittymistä soluviljelymallina käytetyistä suolisoluista. Lisäksi osoitettiin vaikutusten välittyvän tietyn ionikanavaproteiinin kautta, jota havaittiin ohutsuolessa. Samaista ionikanavaproteiinia aktivoivia ainesosia on myös muun muassa valkosipulissa ja kanelissa. Kolekystokiniini on lyhyellä aikavälillä vaikuttava kylläisyyttä tuottava hormoni, joka välittää myös sappirakon supistumista. Siten olisi jatkossa mielenkiintoista tutkia ihmiskokeissa, vaikuttavatko lektiinit tai tietyt mausteet syömiseen ja kylläisyyden tunteen kehittymiseen.

Peptidi YY (PYY) on ollut runsaan tutkimusmielenkiinnon kohteena viime vuosina sen jälkeen, kun sillä osoitettiin olevan syömistä vähentävä vaikutus. PYY:tä tuotetaan paksusuolessa, ja monissa sairaustiloissa paksusuoli joudutaan poistamaan, jolloin mahdollisesti vaikutetaan myös PYY:n pitoisuuteen elimistössä. Tässä työssä tutkittiin rottia, joilta oli poistettu paksusuoli. Huolimatta yli kaksinkertaisesta erosta verenkierron PYY-pitoisuudessa koeryhmän ja kontrolliryhmän välillä ruuanotossa tai painon kehityksessä ei havaittu eroja. Näyttää siltä, että vaikuttaakseen syömistä vähentävästi PYY-pitoisuuden on oltava korkea, ja siten PYY:n käyttökelpoisuutta mahdollisena lihavuuslääkkeenä on tutkittava lisää.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja G. A.I. Virtanen -instituutti, ISBN 978-951-27-1121-5. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml

Lisätietoja:
FM Anna-Kaisa Purhonen
A.I. Virtanen -instituutti, bioteknologian ja molekulaarisen lääketieteen laitos, Kuopion yliopisto
p. 017 163 561, 050 351 6079
This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it